Pitkästä aikaa ajattelin purkaa ajatuksiani blogiin ja kertoo kuulumisia!
Siitä on vuosi ja reilu kuukausi kun satutin selkäni. Välilevyn pullistuma todettiin magneettikuvien ja oireiden perusteella. Viime syksynä pystyin jo jonkin verran juoksemaan ilman oireita. Kuitenkin kävi niin, että väänsin nilkkani ja selkä alkoi uudestaan oireilla. Tarkoitukseni ei ollut jättää koko kautta väliin, mutta niin siinä kävi.Nyt on tilanne se, että pahoja hermosärkyjä ei oo enää esiintynyt kun vaan ajoittain. Juoksemaan pystyin ensimmäisen kerran noin 2kk sitten. Juoksuasentoa piti muuttaa aika paljon, mutta pikkuhiljaa se jalka taas nousee! En osaa edes kuvailla miltä tää tuntuu. Mahtavaa!
Ensimmäiset pelit pääsin kokeilemaan nuorten harjoitusmaaotteluiden aikaan kun U16 pojat kohtasivat Englannin ja U16 tytöt taistelivat Israelia vastaan. PIKKASEN jännitti palata kentälle! Se on outoa miten sitä kokee, että jonkin taidon unohtaa. Koriksessa on kuitenkin niin monta asiaa mitä tuomarinakin tekee täysin lihasmuistin avulla, että kyllä se sujuu melkein pakostakin. Vähän kun pyöräileminen, kyllä se käsi nousee virheen merkiksi kun sen virheen havaitsee ja viheltää pilliin. Oli mahtavaa olla kentällä!Tottakai on myönnettävä, että vaikka tuon juoksunkin osaa, ei se kunto ole enää sama kuin ennen loukkaantumista. Nyt siis vaan lenkille, spinningiin ja salille. Se, että saa vetää 3-5 treeniä viikkoon on jo ihan superia! Muutaman ylimäärisen lepopäivän joutuu ottamaan kun kroppa ei ihan pysy kärryillä treeneissä ja hermokipu yltyy välillä melko ikäväksi.
Tilanne on kuitenkin se, että I'M BACK!
Päivä kerrallaan on elettävä tän vamman kanssa. Ois mahtavaa jos tällä kaudella pääsisin purkamaan ajatuksia vähän muustakin kun omasta loukkaantumisestani. Tää vaan nyt on ollut pelkkää tätä eikä muuta koko vuosi.
Onneks elämässä on muutakin kun koripallo niin pysyy arjessa kiinni!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti