Kuntoutus jatkuu

Joskus on vaan todettava, että tässä on pakko pitää nyt kunnon tauko, ja antaa kropan ja mielen

kuntoutua. Jos joku ei tiedä niin satutin selkäni viime heinäkuussa ja olin 4kk sairaslomalla töistä sekä urheilusta. Onneksi oli kesä niin sai vähän nautittua olosta.

Vasemman jalan varpaat ei nouse.

Tutkimuksissa siis todettiin, että välilevyhän se siellä pullistelee ja aiheuttaa vasempaan jalkaan hermokipuja. Vaikeinta oli, että kivut pahenivat aina kun piti seistä tai kävellä. Pullistuma aiheutti myös vasempaan jalkaan halvausoireet, kuvassa oikealla varpaat ei suostu nousemaan. Vaikeinta oli ehdottomasti se, että joutui jäämään täysin paikalleen. Istuminen onnistui, nukkuminen välillä. En suostunut uskomaan, että edessä on pitkä sairasloma. Fysioterapialla ja kipulääkkeillä pääsin pikkuhiljaa kävelemään ja ruuanteko seisten alkoi onnistua ilman järkyttäviä hermokipuja.

Kesä vaihtui syksyyn ja kauden ensimmäinen turnaus meni kentänlaidalla. Olin varma, että kyllä tästä vielä syksyn juoksutestiin pääsen osallistumaan. Syyskuu vaihtui lokakuuksi ja sairaslomaani jatkettiin vielä neljällä viikolla. Ensimmäisen kerran pääsin juoksemaan 12.lokakuuta, lenkkini oli lyhyt ja tunteikas. Se tunne kun selkään sattuu enää vain vähän, keuhkot repee, mutta mä juoksen! Tuosta tunteesta pidin kiinni ja pääsin pikkuhiljaa treenin makuun.

Marraskuun alussa pääsin vihdoin takas töihin! Tuntui kuin en olisi koskaan ensihoitajan työtä tehnytkään, mutta pienen alkukankeuden jälkeen oli mahtavaa olla takaisin. Koska juoksu ei ihan heti ollut se helpoin tapa harjoitella, eksyin ensimmäisenä uimahalliin ja köytin itseni vesijuoksuvyöllä. Hallilta olikin sitten helppoa eksyä toiselle hallille koripallotreeneihin tekemään heitto- ja kuviotreenit. Selkätuki kireällä tuli juostuakin taas enemmän ja joka kerta kun saliin astuin ja otin ensimmäiset juoksuaskeleet, totesin vain, että kyllä tämä kipu tästä kunhan selkä lämpiää. Ehkä olis vaan pitänyt jarruttaa ja todeta, että en oo vielä kunnossa.

Joulukuun alussa tuli sitten se toinen stoppi. Tiukka koripallopeli, monta tiukkaa koria ja monta tiukkaa tilannetta. Kolmannessa erässä kova levypallotilanne ja NAPS, oikeanilkka ympäri. Kylmä,
koho, kompressio. Neljännen erän alussa teippasin nilkan ja koitin kävellä, eihän siitä mitään tullut. Päivystykseen ja nilkka kipsiin. Seuraavana päivänä röntgen - ei murtumaa. "Okei, kaks viikkoa ja oon takas kehissä".

Nyt on seitsemän viikkoa tapahtuneesta ja oon juossut kerran. Selkä rupes uudelleen oireilemaan kun treenatessa mun on käytettävä nilkkatukea ja se muuttaa juoksuasentoa. Viime viikolla kävin keskustelun, että eiköhän tässä nyt oo vaan kunnolla kuntouduttava, henkisesti ja fyysisesti, ennen kun voin olla täysillä taas kehissä. Se on järkyttävää kuinka paljon joutuu itsensä kanssa tekemään töitä, että ymmärtää olevansa täysin puolikuntoinen. Miten vaikeaa onkaan antaa itselleen lupa siihen, että ei ole pakko olla paras just nyt. Kuinka joutuu itseään muistuttamaan ettei ole terve.

Anna itsellesi aikaa, kuuntele kroppaas. Jos se ei jaksa, se on ihan ok. Välipäivä ja muutama kevyempi treeni on ihan ok. Sitten jaksaa taas paremmin. Mielikin on virkeämpi.

Siispä kuntoutus jatkuu. Tavoitteita en voi vielä kovin pitkälle laatia, ja jotta en aseta liian suuria paineita itselleni, pidän ne omana tietonani. Ensimmäisenä mä nyt kuitenkin suuntaan fyssarille.

Sen lupaan, että koriskentillä mut vielä nähdään, harmaassa paidassa!

Se toisenlainen kausi

Hep !

Suurin osa tuomareista on jo aloittanut kautensa ja niin minäkin, toki vaan hieman toisella tavalla tällä kertaa. Satutin selkäni kesällä ja tässä sitä ollaan sairaslomalla jo aika monetta viikkoa. Kuntoutus on saatu hyvälle mallille ja nyt toivottavasti pikkuhiljaa pääsen hermosäryistä eroon. Ei oo ihan hetkeen ottanut näin koville henkisesti. Tekemättömyys on pahinta.

Kauden voi onneks käynnistää monella tavalla ja tämä kausi on lähtenyt, vesijuoksun ja fysioterapian ohella, oikein vauhdikkaasti käyntiin uusien sääntömuutosten saattelemana. Koulutusta, koulutusta, koulutusta :) Uudet säännöt on tuoneet paljon avointa keskustelua koulutuksiin ja on siinä samalla käyty läpi niitä vanhojakin sääntöjä, hienoa ! Päivitetty sääntökirja löytyy täältä , FIBA:n tulkinnat täältä (toki tällä hetkellä vain englanniksi) ja "Väliaikainen heittokellon käyttöohje" tästä .

Tsemppiä kaikille kauteen 2014-2015 ! 

#recover

#instructor & #student

Minä tuomarina - Get In The Game

Benkun pyynnöstä kirjotin ajatuksiani siitä miksi oon tuomari ja nyt se teksti sitten on julkastu !

http://www.getinthegame.info/

Käykää toki lukemassa :)

Askeleet

Huomenna onkin mielenkiintoinen ilta tulossa.
Tuomarikoulutus, aiheena askeleet. Sääntöhän on lyhyt ja yksinkertainen, mutta kuitenkin hyvin moninainen ja siksi se aiheuttaa usein hämmennystä.

Ensimmäisenä asiana voidaan ottaa puheeksi: tiedä, älä arvaa. Miten sitten voi tietää milloin on askeleet ja milloin ei? Sääntö on osattava.

Valmentajillekin vinkiksi, että sääntö askeleista löytyy tästä *Koripallon viralliset pelisäännöt 2010* (sivu 27-28) ja tulkinta vielä siihen tästä *FIBA:n tulkinnat 2010* (sivu 17).

Kysykää, keskustellaan, opitaan!

Ready, steady..

Tästä tää taas lähtee, koripallokausi !

Pakko herätellä blogi henkiin.

Day 1. my crew @ CDBC.

Edellinen kausi ei omalta osaltani koskaan oikein edes päättynyt kun lähdin kesäkuussa Bulgarian Samokoviin Can Do Basketball -leirille. Kyseinen leiri/koulutusviikko piti sisällään Alan Richardsonin ja muiden huippukouluttajien luentoja sekä tarkkailuotteluita. Iso osa tämänlaista leiritystä on myös muun maalaisiin tuomareihin tutustuminen ja heiltä oppiminen. Keskustelut jatkui iltaisin myöhään luentojen jälkeen ja aamut aloitettiin (vapaaehtoisesti) lenkillä tai lihashuollolla :) Kesän mittaan sain kunnian toimia tuomarina myös junioreiden harjoitusmaaotteluissa Tikkurilan urheilutalolla sekä Pasilan urheiluhallilla, MU20 Suomi-Englanti, MU18 Suomi-Hollanti, WU18 Suomi-Saksa.

Heinäkuun toisella viikolla lähdin pikakomennukselle Sloveniaan. Joku ehkä miettii, että lähdin haistelemaan silloin vielä tulevaisuudessa siintäviä EM-kisoja, mutta kyseessä oli kuitenkin toisenlainen reissu. FIBA Europa järjestää joka vuosi viikon mittaisen leirin alle 15-vuotiaille tytöille ja ko leirille pääsee Euroopasta 2pelaajaa/maa. Leirille kutsutaan myös yksi valmentaja jokaisesta maasta ja lisäksi naistuomari.

Team Finland - Holland - Spain ;)

Olin kyseisellä leirillä jo kolme vuotta sitten, mutta tiukan aikataulun takia sain tänä kesänä uuden mahdollisuuden osallistua. Leirin ohjelma sisälsi tuomareille seuraavaa: luentoja aiheista kolmen tuomarin mekaniikka, kommunikointi, menestys, näytöt (siis ihan sitä itseään, että miltä me siellä kentällä näytetään kun kommunikoidaan pöydälle, valmentajille, pelaajille, toisillemme) etc. Tärkeä osa tätäkin leiriä oli tarkkailuottelut ja koska pääkouluttajana, Kati Nynäksen kollegana, toimi Chantel Juliet oli uusien asioiden oppiminen taattua.

Elokuun ensimmäisenä viikonloppuna pääsin pitkästä aikaa taas itse kouluttamaan kun KEK - Kansallinen Erotuomariklinikka järjestettiin Delfin BAsketin yhteydessä Tampereella. KEK on tuomareiden lisäkoulutus jolle voi osallistua muutaman vuoden tuomaroinnin jälkeen ja se valmistaa toimimaan tuomarina valtakunnallisissa nuorten sarjoissa sekä aikuisten aladivisioonan otteluissa. Tämänkin vuoden koulutukseen osallistui iso nippu loistavia tuomareita ja toki myös kouluttajia.

Kolmen päivän intensiivinen kurssi poiki muutamalle tuomarille jo paikan pääsarjan haastajaryhmässä ja muutama innostui tosissaan kehittäämään itseään tuomarina. Tärkeitä osa-alueita tälläkin kurssilla on itsensä kehittäminen, tavoitteiden asettaminen, kommunikointi sekä pelin johtaminen.

Pääsarja (PSE)-kandidaattiryhmä kerääntyi Espoon Tapiolaan EHBT-turnauksen yhteyteen järjestettyyn koulutustapahtumaan 23. elokuuta. PSE-kandidaattiryhmässä (mihin itsekin siis kuulun) oli mukana 28 tuomaria.

Pääpaino koulutuksen aikana olivat tarkkailuottelut, jotka vihellettiin kolmen tuomarin mekaniikkaa apuna käyttäen. Näiden tarkkailuotteluiden, kesän- ja menneen kauden perusteella meistä 28:sta valittiin 21 tuomaria toimimaan PSE-tuomareina tällä kaudella.

Me PSE & SME (liigaporukka) tuomarit kokoonnuimme kausikoulutukseen Hämeenlinnan Aulangolle 14-15.9. Kausikoulutuksen yhteydessä PSE sekä SME tuomareiden tulee suorittaa fyysinen testi (10min piip-testissä) sekä sääntökoe. Nämä testit suorittaneena saa toimia pääsarjan sekä liigan otteluissa, sen mukaan mihin tuomariryhmään kuulut.

Koulutuksen päätteeksi meille kerrottiin tämän syksyn ranking joka tehdään molemmista ryhmistä seuraavasti: SME ja PSE ryhmä jaetaan kolmeen A, B & C -ryhmään paremmuusjärjestyksessä, mutta ryhmän sisällä nimet ovat aakkosjärjestyksessä. Lisäksi tälle kaudelle koottiin "Haastajat" ryhmä jossa on mukana viisi pääsarjaerotuomaria ja heitä koulutetaan kohti liigakenttiä :)

Omat tavoitteet täyttyivät ja olen mukana PSE-rymän A-porukassa sekä yksi haastajista !

Bring it on season 2013-2014 !! I'm ready.

Respect

Why coach is teaching to player how to irritate an other player? And why player is trash-talking or flopping?
It's not about basketball. It's something mental and stupidity. I hate trash-talk and physical stuff (flopping) why to do those things? In my mind those things tell that player is not that strong (mentally and physically). If you are good enough as player, you don't have to do those. Play hard or go home.

This is not part of the players/coaches only. As a referees we have to understand that it's much more powerful to do stuff than talk or make some excuses for why or why not we do things.

Respect the game is more than technical fouls. Respecting the game means that we referees, coaches, players, table officiates, spectators, observers respect each others on a court.

Back to bisnes

I'm waiting so much to get back to a court. Two more days and I'm in ! Yay :)
I was in Men's 1st division game on last Sunday and I almost had to leave before that game ended. I wanted so much to be on a court that it made me angry. It was kind a funny.. but so real. This is big part of my life and I really wanna do my best to get better.

I have some good game coming and during my 'non-compete term' (if I can say like that) I'v been instructor and I'v done a lot of physical training so I think I'm still ready to do my part on a court.

Some thoughts:

• It's better do than talk.
• I do my best every time when I step to the court.
• Sometimes it's good to remind myself about basics.
• Step by step closer to the top, I can always do some better.
• Yes I do some mistakes but I also try not to do same one again.